Meillä tehdään vain helppoja ja tylsiä arkiruokia, koska sellaista se elämä on. Ruokamme ei ole itämaista, ei eksoottista, eikä edes kotimaista modernismia, Arkirealismia.
Ruokakuntaan kuuluu minun ja puolison lisäksi Mummeli, joka ei pidä vahvoista mauista, eikä syö jos voi kieltäytyä. Downi-Hansu, joka ei pahemmin pureskele sekä Pikkuinen, joka syö vain soseutettua ruokaa. Sitten on vielä tavallisia pikkuteinejä, joille tänään käy yksi ruoka ja huomenna joku toinen.
Siinä sitä on elämäntehtävää.
Tänään meillä syötiin näin.
Oma aamupalani oli jugurtti mustikoiden ja ashwagandha-jauheen kanssa. (se kuulemma antaa elämään kaivattua reippautta) Hansu ja pikkuisin saivat puuroa. Puoliso kananmunaa ja kaalia. Koululaiset jotain, jos heitä sattui huvittamaan. Oman aamupalani syön vasta sitten, kun olen ensin laittanut koululaiset matkaan ja hoitanut mummun aamutoimet.
Lounaaksi tein savuporokeittoa, raejuustoa ja Mummelin keiton päälle riputtelin vielä vähän viherjauhetta. Leipää tietysti keiton kaveriksi ja jälkkäriksi kahvit.
Välipalaksi marjarahkaa ja leipää. Lapsille tuli kavereita kylään suoraan koulusta, siksi useampi kippo. Minä tietysti hörpin kahvia.
Jääkaappin oli jäänyt avattu pekonipaketti, joka oli pakko jotenkin saada käytettyä. Makarooni-pekonivuoka oli ohje, mutta makaroonilaatikkoa tästä tuli, joskin paljon maukkaampaa chilin,curryn ja muiden mausteiden sekä sipuleiden ja paprikoiden ansiosta. Myös kesältä jääneitä grillin tarkoitettuja maisseja laitoin tähän. Tyttönen sanoikin, että maistuu ihan kesältä.
Iltapalaksi syötän heille usein puuroa. Nyt Hansu halusi kaurapuuron mausteeksi välipalalta jäänyttä marjarahkaa, johon lisäsin kokonaisia mansikota. Syömisestä ei meinannut tulla yhtään mitään, kun yksi hellyyden kipeä kolli tunki väkisin syliin.
Näin tänään.
Huomenna olisi spaghetti-päivä,
ja niin edelleen....
