Linströminpihvit

Talven ensimmäiset kunnon pakkaset on saapuneet. Lunta täällä on vielä vähän, mutta luistelemaan pääsee ja ihan kenkäpelillä ihailemaan Herra Pakkasherran taidetta.

Eilen otin pakastimesta sulamaan pienen paketillisen hirven jauhelihaa ja kun jääkaapissa oli kilon pussi punajuuria, niin päivän menu oli siinä.

Ohjeessa, jota katselin oli vain yksi kananmuna. Se oli paistamisen kanna aivan liian vähän tai punajuuren osuus oli liian suuri ja pihvit hajoilivat. Hyviä olivat, sekä ehjät että hajonneet. Loput syödään huomenna lounaaksi.

Linströminpihvit

400g naudan jauhelihaa (minulla oili hirveä)

1 dl korppujauhoja (minulla spelttimanna)

pippurituorejuusto

1,5 dl vettä

1 sipuli (minulla kaksi, kuullotin pannulla)

2-3 etikkapunajuurta  (minulla useampi tavallinen)

1 kananmuna (suuremmasta punajuurimäärästä johtuen olisi tarvinnut useamman)

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria

Päälle vielä lisää sipulia

Ihania kylmiä juttuja pusikossa

Sorsaa haudutuspadassa

 

Syksyiset aamut ovat täällä.

Nuorukaiset, nämä jotka viikonloppuisin nukkuvat pitkään nousevat nyt ennen aurinkoa. Ottavat eväänsä ja sulkevat ulko-oven hiljaa perässään. He, jotka eivät tästä ymmärrä jäävät rauhassa nukkumaan. 

Vanhoissa jutuissani olen jo kertonut, että perheessämme koiran lisäksi myös nuoret miehet ovat kohtuullisen riistaverisiä. Metsästys on yksi niistä harrastuksista jotka vievät, jos luvan antaa, pikkusormen lisäksi koko ihmisen. Harvalle metsästäjälle kuitenkaan saalis on se ainoa tärkeä juttu. Luonto itsessään hoitaa ja kasvattaa.
Mitä vanhemmaksi tulee sen selkeämmin näkee. Meille on annettu lahja ja vastuu.

Itseäni ilahduttaa myös se, että kamera kulkee metsästäjien mukana ja usein ampuu haulikkoa paremmin.

Tällä kertaa saaliksi tuli heinäsorsia ja muutama tavi.

Jääkaapissa lihoja ensin raakakypsytettiin vuorokausi, jonka jälkeen ne pääsivät pataan.

 Viereen paljon tavallista sipulia, vähemmän valkosipulia ja pienesti chiliä sekä suola ja pippurit. Porkkanat ja lantut on vielä pellossa, joten nauris sai korvata ne. Kaiken päälle pekoonia antamaan rasvaa. 
Juuri tällaisiin kärsivällisyyttä vaativiin kokkauksiin pata eli potti on paras vekotin.
Kolme tuntia lempeää lämpöä ja ruoka on valmis, jos joku on muistanut laittaa perunat kiehumaan.

Pupua padassa

Jos lihan syöminen herättää monelaisia tunteita, niin vielä enempi keskustelua syntyy riistasta. Lihansyöjien keskuudessa on ihmisijä, jotka eivät suostu syömään riistaa.
En tiedä ovatko he sitä mieltä, että autolla teurastamoon tuotu eläin on jollain tavalla puhtaampaa tai enempi ruuaksi tarkoitettu, kuin vapaa eläin. Joku ristiriita siinä on. Ennakkoluuloa se ei ole, eihän?

Erään kerran pöydässä istui Rouva ja kyseli missä meidän isot pojat menee. Sanoin heidän harrastavan metsästystä ja ovat parhaillaan pohjoisessa haulikkojaan ulkoiluttamassa.

"Voih, eivät kai he ammu eläimiä?" hän huokasi ja otti toisen kinkkusiivun leipänsä päälle.

En sanout mitään.

 Tässä sitä kuitenkin on tulollaan.

Lihojen päälle lanttua, porkkanaa, palsternakkaa, sipulia ja valkosipulia.

Mausteeksi rosmariiniä, suolaa ja mustapipuria.

Kaiken päälle vesi ja pata hautumaan. Kolmen tunnin kuluttua palataan asiaan.

Kypsät lihat pienitään ja kastike suurustetaan. Maku tarkistetaan ja sopivaksi todetaan.

Mummulle naapuriin vien annoksen suoraa lautasella.

Huomaampa tässä, ettei mummu saanut padasta ainuttakaan porkkanaa annostaan kaunistamaan.

Hirvenjauhelihapihvit ja mansikkapuuro

Metsästävien nuorten miesten äitinä pääsen joskus tekemään muutakin kuin sika-nautaa. Tällä hetkelläkin pakastimesta löytyisi hirven lisäksi jäniksenjalkaa ja sorsanrintaa ja muuta hiukan arveluttavaa.
Ennakkoluuloa, tiedetään.

Tällä kertaa turvallista ja tuttua hirveä. Metsäisen säväyksen jauhelijapihveihin antoi kanttarellituorejuusto, aidot sienet olisi tietysti olleet ne oikeat,  Tuorejuusto on miedon makuista, mutta kyllä se sieltä löytyi.

Toinen mukava riistaruokien mauste on kuusenkerkät eli keväisen vaaleänvihreät vuosikasvaimet, joita voi kätevästi pakastaa. Luonnon Makian valmistama kuusenkerkkäsuola sopii myös.

Jälkiruuaksi olisi mansikkaisen makeaa vispipuuroa

Pitkospuita ja hirvipataa

Vihdoinkin saimme maahan valkoisen peiton, ehkä kymmenen senttiä. Kolme pientä koiraa jaksoi kymmenen kilometrin lenkin ihmeen hyvin. Loppuilta meni niiltäkin toipumiseen ja 

 makasivat täyskuuroina olohuoneen sohvalla. Ulos niitä oli enää turha pyydellä.

Kotona ulkoilijoita odotti herkullinen hirven palapaisti.

Mausteena padassa oli eillaisia juureksia, suippopaprikaa ja paljon sipulia sekä valkosipulia. Pehmennykseksi laitoin lorauksen kermaa ja päälle paljon persiljaa.

Uunista ulos kun lenkkeilijät pala. Mitä kauemmin sen parempi. Asteita 150 ja kansi päälle.

Veden talvista matkaa.