Suikalepata

Vihdoin aurinko lämmittää ja enempi tekee mieli ulos kuin hellan ääreen. Mummu on taas sairaalassa, niin sekin antaa vapautta harrastaa pihatöitä ja kasvihuonetta.   

Aurinkopäivän ruuaksi tein possun suikalelihasta, porkkanasta, paprikoista, sipuleista sekä kuivatuista aprikooseista hauduttamalla valmistettua pataa. Aprikoosi sopi oikein hyvin lihapadan sekaan.

 Possupataan etsin suurin piirtein ohjeen "Mimmin keittiössä"-blogista.

Ohje oli hyvä ja minä se suurin piirtein.

Mausteta voi käyttää runsaammin, kunhan ensin maistaa ja asiaintilan toteaa.

Aprikoosinen possupata

n.700 g possun suikalelihaa

1-2 isoa keltasipulia

keltainen ja punainen paprika

porkkanaa

kuivattuja aprikooseja

tomaattipyrettä tai paseerattua tomaattia

2 rkl vehnäjauhoja

vettä kunnes ainekset peittyvät

1 lihaliemikuutio tai fondia

1 tl suolaa aluksi

mustapippuria

n. 1 tl paprikajauhetta

n. 1 tl soijakastiketta

valkosipulia oman maun mukaan

3 laakerinlehteä

päälle persiljaa

Sillä aikaa kun pata hiljalleen kypsyi teimme Hansun kanssa hiukan nurmikkotöitä. Kottikärryjä Hansu kyllä lykkää, mutta itse päättää milloin ja minne.

On jo viides päivä tätä kuuta enkä ole vielä laittanut kuvaa Huhtikuun villasukista.

Puoliso vähän murahteli kun istuin pihakeinuun kahvikupin ja sukkaneulomuksen kanssa.

Yritti kommunikoida, mutta en ollut ymmärtävinäni.

Maaliskuun neulomukset

Alkuvuodesta päätin, että tänä vuonna teen jokaiselle lapselle jotain mitä en ole koskaan ennen tehnyt, tai teen sen ainakin erilailla.

Lankavarastostani löysin huopuvaa lankaa. Tarkoitus oli tehdä retkeilevälle Neljännelle lapselle kaksi huovutettua istuinalustaa. Koskaan aikaisemmin en ole huovuttanut, niin  tuloksesta ei ollut minkäänlaista ymmärrystä, mutta tekemällä oppii. Ensimmäisestä alusesta tuli aika peltiä, mutta toinen sai huikan hellemmän linkouksen ja on parempi.

Jos Neljäs ei näitä huoli, niin pidän ne itse ja alan harrastaa ulkona istumista.

Uusia perusvillasukkia tein neljä paria.

Vihreiden sukkien langan purin melkein valmiista villatakista, jonka tein kaksikymppiselle silloin kun hän oli parivuotias. Muidenkin sukkien langat ovat jo kauan odottaneet  puikkoja.

Uusia lapasia valmistui kolme paria, kaikki hiukan erilaisilla peukaloilla.

Ja yksi pipo, jonka vielä kastelen ja yritän viimeistellä fiksumman näköiseksi.

Killi-kissa pitää mummille tarkoitetusta huivista.

Kuvasta ei oikein muuta näe kuin, että jonkunlainen huivi siinä on.

Kello on melkein puoliyö, mutta Hansu vaan harrastaa.

Pidämme kumpikin eri paksuisista sukkapuikoista ja kuulokkeista.

Omenakiisseli ja riisipuuroa

 Tarjolla olevat omenat alkoivat näyttää kulhossaan surullisilta, koska kukaan ei niitä halunnut. Päätin jalostaa omenoista kiisseliä ja keittää vierelle riisipuuron. Koskaan ennen en ole omenoista kiisseliä tehnyt, mutta ihan kelvollista siitä tuli. Nuoriso ihmetteli, että mitä ihmeen raketti-spagetti juttua tämä on.

Omenakiisseli

4 omenaa

2 rkl sitruunamehua

5 dl vettä

5 dl omenamehua

4 rkl perunajauhoja

6 rkl sokeria

1 tl suolaa

Kuori ja raasta omena karkeaksi raasteeksi. Sekoita sitruunamehu omenaraasteen joukkoon.

Mittaa kattilaan vesi, mehu, perunajauho, sokeri ja kaneli. Sekoita puuhaarukalla

Kuumenna kiehumispiteeseen koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli on sakenee, kirkastuu ja näet kiehumiskuplia. Anna pulpahtaa muutaman kerran.

Nosta kattila pois liedeltä ja lisää omenaraaste. Sitten maista.

Neulomisjuttuja seuraavaksi

Kulutan aikaani katselemalla You Tubesta neulepodcasteja. Siellä taitavat ihmiset tekevät aivan ihania neuleita ja puhuvat välillä jotain neulehebreaa, josta en paljoa ymmärrä. Minä kun teen vain tavallista mummonsukkaa.

Syksyllä joku you tuben neuloja aloitti haasteen "7 aloitusta 7 päivää". Eli viikon jokaisena päivänä aloitetaan uusi työ ja sitten viikon kuluttua on seitsemän työtä kesken. Järkevää? Ei yhtään, mutta tämä on vain harrastus eikä vakavaa.

Maaliskuun viimeisen viikon kunniaksi minäkin aloitan, mutta vain täällä blogissani ja vain sukkia. Saan ne seitsemän valmiiksi ennen kesää, ehkä

Ensimmäisen päivän aloitus on Olga-sukat. Lanka on kauan laatikossa maannutta ärsyttävän ohutta villasekoitelankaa. Hansu saa nämä.

Arki muuttuu

Koko viime vuoden neuloin ihan hurjana villasukkia. Tammikuussa päätin, että nyt sukkahommat saa riittää ja opettelen uusia juttuja. Suunnittelin tekeväni jokaiselle lapselle jotain mitä en ole ennen tehnyt, tai teen sen ainakin erilailla.

Tammikuun toisella viikolla, yhtenä yönä, äitini (jonka omaishoitajana olen ollut jo monta vuotta) sairaus paheni ja hän menetti kaiken toimintakykynsä.

Edellisenä päivänä puhuimme presidentinvaaleista ja seuraavana päivänä hän ei enää pystynyt liikkumaan, eikä tuntenut minua, ainokaistaan. 

Nyt äiti on ollut osastohoidossa kaksi kuukautta ja elämänhalu alkaa vähitellen palata.

Enää hän ei itke ja silitä minua poskesta ja sano, että "äiti tuli".

 Hiljalleen heräävä ruokahalu ja hetki pyörätuolissa on toive siitä, että elämä palaa ja asiat järjestyy, tavalla tai toisella.

 Toiveikasta, vaikka muisti on sekaisin ja toimeliaisuus riittää juuri syömiseen, niin hukassa olevan ahdistus ja pelko on pois.

Nyt eletään ja katsotaan.

Parin viikon kuluttua on palaveri, jossa hyvinvointialue pyrkii saamaan äidin takaisin kotihoitoon

 

Puikot ja lanka on minun meditointini. Omaa aikaa ja ajattelemattomuutta, olla paikalla ja silti omassani. Nämä tekstiä sekoittavat lanka-asiat olen tehnyt tammi-helmikuussa. "Pakopaikka-sukkia" syntyy edelleen, mutta se suotakoon toistaiseksi.

 

Ensimmäinen lapsi sai pöyheän pipon ja toinen lapsi pipon sekä hartioita lämmittävän kaulurin.

Kolmaskin lapsi vei pipon mennessään.

Mietinnässä mitä neljännelle tekisin.