Omenakiisseli ja riisipuuroa

 Tarjolla olevat omenat alkoivat näyttää kulhossaan surullisilta, koska kukaan ei niitä halunnut. Päätin jalostaa omenoista kiisseliä ja keittää vierelle riisipuuron. Koskaan ennen en ole omenoista kiisseliä tehnyt, mutta ihan kelvollista siitä tuli. Nuoriso ihmetteli, että mitä ihmeen raketti-spagetti juttua tämä on.

Omenakiisseli

4 omenaa

2 rkl sitruunamehua

5 dl vettä

5 dl omenamehua

4 rkl perunajauhoja

6 rkl sokeria

1 tl suolaa

Kuori ja raasta omena karkeaksi raasteeksi. Sekoita sitruunamehu omenaraasteen joukkoon.

Mittaa kattilaan vesi, mehu, perunajauho, sokeri ja kaneli. Sekoita puuhaarukalla

Kuumenna kiehumispiteeseen koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli on sakenee, kirkastuu ja näet kiehumiskuplia. Anna pulpahtaa muutaman kerran.

Nosta kattila pois liedeltä ja lisää omenaraaste. Sitten maista.

Neulomisjuttuja seuraavaksi

Kulutan aikaani katselemalla You Tubesta neulepodcasteja. Siellä taitavat ihmiset tekevät aivan ihania neuleita ja puhuvat välillä jotain neulehebreaa, josta en paljoa ymmärrä. Minä kun teen vain tavallista mummonsukkaa.

Syksyllä joku you tuben neuloja aloitti haasteen "7 aloitusta 7 päivää". Eli viikon jokaisena päivänä aloitetaan uusi työ ja sitten viikon kuluttua on seitsemän työtä kesken. Järkevää? Ei yhtään, mutta tämä on vain harrastus eikä vakavaa.

Maaliskuun viimeisen viikon kunniaksi minäkin aloitan, mutta vain täällä blogissani ja vain sukkia. Saan ne seitsemän valmiiksi ennen kesää, ehkä

Ensimmäisen päivän aloitus on Olga-sukat. Lanka on kauan laatikossa maannutta ärsyttävän ohutta villasekoitelankaa. Hansu saa nämä.

Arki muuttuu

Koko viime vuoden neuloin ihan hurjana villasukkia. Tammikuussa päätin, että nyt sukkahommat saa riittää ja opettelen uusia juttuja. Suunnittelin tekeväni jokaiselle lapselle jotain mitä en ole ennen tehnyt, tai teen sen ainakin erilailla.

Tammikuun toisella viikolla, yhtenä yönä, äitini (jonka omaishoitajana olen ollut jo monta vuotta) sairaus paheni ja hän menetti kaiken toimintakykynsä.

Edellisenä päivänä puhuimme presidentinvaaleista ja seuraavana päivänä hän ei enää pystynyt liikkumaan, eikä tuntenut minua, ainokaistaan. 

Nyt äiti on ollut osastohoidossa kaksi kuukautta ja elämänhalu alkaa vähitellen palata.

Enää hän ei itke ja silitä minua poskesta ja sano, että "äiti tuli".

 Hiljalleen heräävä ruokahalu ja hetki pyörätuolissa on toive siitä, että elämä palaa ja asiat järjestyy, tavalla tai toisella.

 Toiveikasta, vaikka muisti on sekaisin ja toimeliaisuus riittää juuri syömiseen, niin hukassa olevan ahdistus ja pelko on pois.

Nyt eletään ja katsotaan.

Parin viikon kuluttua on palaveri, jossa hyvinvointialue pyrkii saamaan äidin takaisin kotihoitoon

 

Puikot ja lanka on minun meditointini. Omaa aikaa ja ajattelemattomuutta, olla paikalla ja silti omassani. Nämä tekstiä sekoittavat lanka-asiat olen tehnyt tammi-helmikuussa. "Pakopaikka-sukkia" syntyy edelleen, mutta se suotakoon toistaiseksi.

 

Ensimmäinen lapsi sai pöyheän pipon ja toinen lapsi pipon sekä hartioita lämmittävän kaulurin.

Kolmaskin lapsi vei pipon mennessään.

Mietinnässä mitä neljännelle tekisin.

Hapanimelä possukastike ja syyskuun villasukat

Hapanimelä possukastike

500 g possun paistisuikaleita

2 paprikaa

2 porkkanaa (tai enempi)

2 punasipulia

Marinadi

1 rkl hienonnettua inkivääriä

1 rkl soijakastiketta

2 rkl rypsiöljyä

0,5 tl suolaa

0,5 tl mustapippurirouhetta

Paistamiseen

öljyä

Kastike:

2 rkl soijakastiketta

3 rkl viinietikkaa

3 dl ananas-tai omenamehua

0,5 kanaliemikuutiota

2 rkl ketsuppia

2 rkl fariinisokeria

1,5 rkl maissitärkkelystä

suolaa

mustapippuria

Loput eilisestä possukastikkeesta ja perunoista syntyi vaivaton kotijoukkojen lounas.

Kaikki vuokaan, hiukan juustoa päälle ja puoleksi tunniksi uuniin.

Syyskuussa syntyi seitsemät sukat.

Onneksi on kaikenlaista välttämätöntä tekemistä, muuten vain istuisin ja neuloisin olkapääni rikki. Nyt jo välillä vähän kirvelee, sekä olkapäätä että mieltä.

On meillä eräs toinenkin, joka ymmärtää lankakerien ihanuuden.

Urho on jo neljätoista vuotta pitänyt hiiret kurissa.

Runsaasti ruokaa ja elokuun neulomukset

Sinne meni elokuu. Marjat on kerätty, elämä asettunut arkeen ja ulkona tuntuu syksy..

Kasvihuoneessa on vielä vähän kesä ja se onkin tämän kuukauden projekti. 

Syysväsymyksen estämiseksi on jälleen tuotava makua arkeen.

Eilen kaupassa käynnin jälkeen innostuin tekemään kerralla enemmän ruokaa. Satuin osumaan juuri laputettujen lihojen hetkeen ja keräsin kärryyni useampaa laatua. Täällä pikku kauppojen maailmassa se on aika harvinaista.

Osan lihoista tein heti tarjoiluvalmiiksi ja osan kypsensin odottamaan tulevien päivien jatkojalostusta.

Tämän päivän lihoista syntyy kymmenen eri ruokalajia, joista muutamasta riittää vielä toisellekin aterialle. Periaatteessa koko syyskuun liharuuat on tässä. Onnistuukohan se?

Elokuussa neuloosi hoiti entiseen tapaan mielenterveyttä.

Hansu sai yösukat. Tein ne tosi ohuesta langasta ja vaikka ovat pienet luulin etten saa niitä ikinä valmiiksi.

Tein myös kaksi muhkeaa pipoa nuorison pyynnöstä.

Lankavarastossa on lojunut kauan useampi kerä punaista Nalle lankaa. Kait suunnittelin tekeväni niistä jotain lämmintä lapsille, siis joskus kymmenen vuotta sitten. Ei voi muistaa.

Nyt Pikkuisin tarvitsi päiväunipeittoa, pientä ja kevyttä, punainen ja valkoinen lanka yhdessä sopi siihen ja peitto syntyi.

Toinen peitto on hiukan pienempi "Vaunu-peitto", jota ajattelen lahjaksi, mutta jalosta ajatusta vielä.