Broiler-riisikeitto

 Tein keittoa ilman perunaa, mikä herätti ruokakunnassa epäilyksiä. 

Eiliseltä ruualta jäi ohra-riisiä, josta aina ennen olen seuraavana päivänä tehnyt jonkun laatikkoruuan tai risoton tapaisen sörsselin.

Nyt löysin mukavan kuuloisen keiton, joka oli myös mukavan makuinen.

Ihan kaikkia ohjeessa olevia aineksia ei kotona ollut, mutta vajavaisenakin se hyvin kelpasi. 

Broileri-riisikeitto

1 dl riisiä

300 g broilereita

1-2 tl currya

200 g vihanneksia

1 l kanalientä

1 rkl öljyä

1 dl sulatejuustoa

2 rkl sitruunamehua

hyppysellinen kuivattua rakuunaa

3 rkl persiljaa pilkottuna

rouhittua mustapippuria

suolaa

Kypsennä riisiä kanaliemessä noin 5 minuuttia. Paista sillä aikaa broilerit kypsiksi öljyssä. Lisää curry paistamisen loppuvaiheessa.

Lisää broilerit ja vihannekset liemeen riisin joukkoon, keitä vielä 5 minuuttia.

Lisää juusto, sitruunamehu ja mausteet.

Kuumenna keitto ja viimeistele persiljalla. Meillä ei nyt sattunut olemaan persiljaa, niin pudottelin sekaan muutaman basilikanlehden. Isot lehdet on helppo jättää sivuun, jos ei pärjää niitten kanssa.

Omaishoitajan vapaita tässä vietän.

Täällä meillä asuva äitini eli mummu, on nyt ensimmäistä kertaa lomalla. Hänen virallinen omaishoitajansa olen ollut ehkä kymmenen vuotta, mutta nyt mummun hoito on niin sitovaa, että muutaman päivän huokaisu on tervetullut. Tämä on siis virallinen versio.

Todellisuudessa oli aika ahdistavaa jättää äiti itkevänä toisten hoidettavaksi. Vaikka järjellä tiedän hoidon olevan siellä hyvää ja olon turvallista, mutta koko ajan asia vähän vaivaa.

Tiistaina haen hänet kotiin, enkä jatkosta tiedä....

Kulutan aikaani järjestämällä lankoja ja katsomalla You Tubesta neulevideoita.

Kyllä ihmiset on taitavia.

 

Suunnittelin, että mummun loman aikaan aloitan itselleni jonkun isomman työn, vaikka villatakin, mutta haaveeksi jää. Sukkia voi tehdä ilman suurta keskittymistä.

Tekeminen on tärkeintä.

Maaliskuun neulomukset

Alkuvuodesta päätin, että tänä vuonna teen jokaiselle lapselle jotain mitä en ole koskaan ennen tehnyt, tai teen sen ainakin erilailla.

Lankavarastostani löysin huopuvaa lankaa. Tarkoitus oli tehdä retkeilevälle Neljännelle lapselle kaksi huovutettua istuinalustaa. Koskaan aikaisemmin en ole huovuttanut, niin  tuloksesta ei ollut minkäänlaista ymmärrystä, mutta tekemällä oppii. Ensimmäisestä alusesta tuli aika peltiä, mutta toinen sai huikan hellemmän linkouksen ja on parempi.

Jos Neljäs ei näitä huoli, niin pidän ne itse ja alan harrastaa ulkona istumista.

Uusia perusvillasukkia tein neljä paria.

Vihreiden sukkien langan purin melkein valmiista villatakista, jonka tein kaksikymppiselle silloin kun hän oli parivuotias. Muidenkin sukkien langat ovat jo kauan odottaneet  puikkoja.

Uusia lapasia valmistui kolme paria, kaikki hiukan erilaisilla peukaloilla.

Ja yksi pipo, jonka vielä kastelen ja yritän viimeistellä fiksumman näköiseksi.

Killi-kissa pitää mummille tarkoitetusta huivista.

Kuvasta ei oikein muuta näe kuin, että jonkunlainen huivi siinä on.

Kello on melkein puoliyö, mutta Hansu vaan harrastaa.

Pidämme kumpikin eri paksuisista sukkapuikoista ja kuulokkeista.

Jugurttipiirakka

 Nyt löytyi mukava piirakkaohje. Ohjeen piirakassa on käytetty mustikoita, mutta tähän laitoin alle karviaishilloa ja täytteen päällä mustaherukoita. Seuraavan piirakan päälle laitan vadelmia, kun herukat ei varsinaisesti piirakkaa kaunistaneet.

Mustikka-jogurttipiirakka

Pohja:

125 g voita

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 1/2 dl sokeria

1 tl vanilliinisokeria

2 rkl perunajauhoja

1 dl maustamatonta jogurttia

1 muna

Täyte:

2 dl maustamatonta jogurttia

2 munaa

1 dl sokeria

2 rkl perunajauhoja

1 rkl vanilliinisokeria

Pinnalle:

4 dl mustikoita

Sulata voi. Sekoita pohjataikinan kuivat aineet keskenään. Lisää niiden joukkoon vähän jäähtynyt voisula, jogurtti ja muna. Sekoita tasaiseksi. Levitä taikina voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada pohjataikinan päälle. Ripottele pinnalle mustikat. Paista 175 asteessa 50 minuuttia, kunnes täyte on kokonaan hyytynyt.

"Seitsemän päivää seitsemän aloitusta"-haasteen toisena päivänä aloitin etätyötä tekevälle lapselle työsukat. Lankana paksua novitaa, joka valmistuu nopeasti

Kolmannen päivän sukat tulee ekaluokkalaiselle lapsenlapselle. Lankana ohuita pieniä jämänöttösiä. Teen kumpaakin sukkaa vuorotelle niin valmiista sukista tulee suunnilleen samanlaiset. Tai mistä sen vielä tietää.

Omenakiisseli ja riisipuuroa

 Tarjolla olevat omenat alkoivat näyttää kulhossaan surullisilta, koska kukaan ei niitä halunnut. Päätin jalostaa omenoista kiisseliä ja keittää vierelle riisipuuron. Koskaan ennen en ole omenoista kiisseliä tehnyt, mutta ihan kelvollista siitä tuli. Nuoriso ihmetteli, että mitä ihmeen raketti-spagetti juttua tämä on.

Omenakiisseli

4 omenaa

2 rkl sitruunamehua

5 dl vettä

5 dl omenamehua

4 rkl perunajauhoja

6 rkl sokeria

1 tl suolaa

Kuori ja raasta omena karkeaksi raasteeksi. Sekoita sitruunamehu omenaraasteen joukkoon.

Mittaa kattilaan vesi, mehu, perunajauho, sokeri ja kaneli. Sekoita puuhaarukalla

Kuumenna kiehumispiteeseen koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli on sakenee, kirkastuu ja näet kiehumiskuplia. Anna pulpahtaa muutaman kerran.

Nosta kattila pois liedeltä ja lisää omenaraaste. Sitten maista.

Neulomisjuttuja seuraavaksi

Kulutan aikaani katselemalla You Tubesta neulepodcasteja. Siellä taitavat ihmiset tekevät aivan ihania neuleita ja puhuvat välillä jotain neulehebreaa, josta en paljoa ymmärrä. Minä kun teen vain tavallista mummonsukkaa.

Syksyllä joku you tuben neuloja aloitti haasteen "7 aloitusta 7 päivää". Eli viikon jokaisena päivänä aloitetaan uusi työ ja sitten viikon kuluttua on seitsemän työtä kesken. Järkevää? Ei yhtään, mutta tämä on vain harrastus eikä vakavaa.

Maaliskuun viimeisen viikon kunniaksi minäkin aloitan, mutta vain täällä blogissani ja vain sukkia. Saan ne seitsemän valmiiksi ennen kesää, ehkä

Ensimmäisen päivän aloitus on Olga-sukat. Lanka on kauan laatikossa maannutta ärsyttävän ohutta villasekoitelankaa. Hansu saa nämä.

Arki muuttuu

Koko viime vuoden neuloin ihan hurjana villasukkia. Tammikuussa päätin, että nyt sukkahommat saa riittää ja opettelen uusia juttuja. Suunnittelin tekeväni jokaiselle lapselle jotain mitä en ole ennen tehnyt, tai teen sen ainakin erilailla.

Tammikuun toisella viikolla, yhtenä yönä, äitini (jonka omaishoitajana olen ollut jo monta vuotta) sairaus paheni ja hän menetti kaiken toimintakykynsä.

Edellisenä päivänä puhuimme presidentinvaaleista ja seuraavana päivänä hän ei enää pystynyt liikkumaan, eikä tuntenut minua, ainokaistaan. 

Nyt äiti on ollut osastohoidossa kaksi kuukautta ja elämänhalu alkaa vähitellen palata.

Enää hän ei itke ja silitä minua poskesta ja sano, että "äiti tuli".

 Hiljalleen heräävä ruokahalu ja hetki pyörätuolissa on toive siitä, että elämä palaa ja asiat järjestyy, tavalla tai toisella.

 Toiveikasta, vaikka muisti on sekaisin ja toimeliaisuus riittää juuri syömiseen, niin hukassa olevan ahdistus ja pelko on pois.

Nyt eletään ja katsotaan.

Parin viikon kuluttua on palaveri, jossa hyvinvointialue pyrkii saamaan äidin takaisin kotihoitoon

 

Puikot ja lanka on minun meditointini. Omaa aikaa ja ajattelemattomuutta, olla paikalla ja silti omassani. Nämä tekstiä sekoittavat lanka-asiat olen tehnyt tammi-helmikuussa. "Pakopaikka-sukkia" syntyy edelleen, mutta se suotakoon toistaiseksi.

 

Ensimmäinen lapsi sai pöyheän pipon ja toinen lapsi pipon sekä hartioita lämmittävän kaulurin.

Kolmaskin lapsi vei pipon mennessään.

Mietinnässä mitä neljännelle tekisin.