Sorsaa haudutuspadassa

 

Syksyiset aamut ovat täällä.

Nuorukaiset, nämä jotka viikonloppuisin nukkuvat pitkään nousevat nyt ennen aurinkoa. Ottavat eväänsä ja sulkevat ulko-oven hiljaa perässään. He, jotka eivät tästä ymmärrä jäävät rauhassa nukkumaan. 

Vanhoissa jutuissani olen jo kertonut, että perheessämme koiran lisäksi myös nuoret miehet ovat kohtuullisen riistaverisiä. Metsästys on yksi niistä harrastuksista jotka vievät, jos luvan antaa, pikkusormen lisäksi koko ihmisen. Harvalle metsästäjälle kuitenkaan saalis on se ainoa tärkeä juttu. Luonto itsessään hoitaa ja kasvattaa.
Mitä vanhemmaksi tulee sen selkeämmin näkee. Meille on annettu lahja ja vastuu.

Itseäni ilahduttaa myös se, että kamera kulkee metsästäjien mukana ja usein ampuu haulikkoa paremmin.

Tällä kertaa saaliksi tuli heinäsorsia ja muutama tavi.

Jääkaapissa lihoja ensin raakakypsytettiin vuorokausi, jonka jälkeen ne pääsivät pataan.

 Viereen paljon tavallista sipulia, vähemmän valkosipulia ja pienesti chiliä sekä suola ja pippurit. Porkkanat ja lantut on vielä pellossa, joten nauris sai korvata ne. Kaiken päälle pekoonia antamaan rasvaa. 
Juuri tällaisiin kärsivällisyyttä vaativiin kokkauksiin pata eli potti on paras vekotin.
Kolme tuntia lempeää lämpöä ja ruoka on valmis, jos joku on muistanut laittaa perunat kiehumaan.