Paholaisenhilloa

Tein alkuviikosta taas kauppatilauksen, joka olikin lopulta varsin mielenkiintoinen. En oikein tiedä mitä tapahtui ja kuka mokasi, mutta tavaraa oli ihan erimäärät mitä luulin tilanneeni ja tilaamattomiakin oli.  Ilmeisesti uusi tilaus oli mennyt vanhan päälle ja kaupan keräilijä oli vielä itse päätellyt mitä meillä tarvitaan. Tilasin esim. 3 pakettia spaghettia, kirjattu oli 14 ja tuli 10. Samoin makaroonia ja hiutaleita ja montaa muuta tuotetta. Tomaatit oli yksi kiinnostavommista. Olin tilannut 12 tomaattia. Tilaukseen oli kirjattu 51kpl ja keräilijä oli pakannut kaupan muovikassiin 39 kaunista tomaattia.

Ei siinä mitään, kyllä kaikki syötyä tulee ja tilin saldokin riitti, mutta sen kaupan nettitilauksiin en enää hairahdu.

Tästä syystä tuli mieleen tehdä tomaatista ja paprikasta (tuli12kpl) jotain hyvää eli paholaisenhilloa

Paholaisenhillo

2 kg kotimaisia tomaatteja

4 isoa punaista kotimaista paprikaa

2 tl chilirouhetta

8 valkosipulinkynttä

3 tl suolaa

3 tl mustapippuria rouheena

1 dl punaviinietikkaa

5 dl hillosokeria

Huuhtele vihannekset, pilko tomaatit sekä paprika pieniksi kuutioiksi, poista kanta. Purista valkosipulikynnet puristimen läpi.

Lisää kaikki ainekset kattilaan paitsi sokeri. Anna kiehua n.45-55 minuuttia, sekoita. Maista, lisää chiliä jos haluat tulisempaa hilloa. Huomioi että tulisuus vähenee kun hillo jäähtyy, joten älä säästä tulisuuden kanssa. Käytä tässä vaiheessa sauvasekoitinta, jos haluat tasaisemman paholaisen hillon. Lisää hillosokeri ja anna kiehua vielä 10 minuuttia silloin tällöin sekoittaen. Kaada puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin, sulje ja säilytä viileässä.

Laitoin osan pienempiin pakasterasioihin, joita käytän yksi kerrallaan. En tiedä kuinka kauan tämä säilyy jääkaapissa.

 Meidän varsinainen elinkeino on ollut jo yli kolmekymmentä vuotta luomuvihannesten sekä perunan viljely. Työ, harrastus ja hupi samassa paketissa. Toki vuosiin mahtuu kaikki noiden vastakohdatkin ja monta muuta nimeltä mainitsematonta adjektiivia. 

Neljää eri lajiketta peruna on nyt maassa. 

Lyyti-mamman pienet pennut eivät enää ole niin kovin pieniä, vaikka itse luulevat niin. Vielä meillä on kissaristiäiset pitämättä ja nimet pennuille keksimättä.