Joulun ateriat on vuoden tärkeimpiä tapahtumia. Aina erityistä ja ainutkertaista, vaikka vuodesta toiseen samanlaista.
Somessa joku uskalsi kritisoida perinteisiä jouluruokia ja varsinkin laatikko- perinnettä. Ihmetteli miksi yksinkertaisimmat ja halvimmat ruuat ovat meille yhä juhlaruokaa ja kuuluvat niin joulupöytään kuin muihinkin kunnon pitoihin. Hänen mielestään niiden makukaan ei enää miellytäisi nykysuuta.
Meidän keittiössä ollaan tykkänään toista mieltä.
Imelletty perunalaatikko on ollut se hankala juttu. Joskus onnistuu ja toisinaa ei ollenkaan ja joskus siltä väliltä. Tänä vuonna laatikot onnistui.
Porukan pienimmätkin osallistuvat valmisteluihin. Näin heillekkin syntyy yhteisien joulun tunnelma ja lapsuuden muistot.
Vihreä persimonsalaatti oli tämän joulun uutuus.
Ensin persimonit ja punasipulit pilkottiin ja karamelisoitiin sekä pekaani pähkinät paahdettiin kuumalla kuivalla pannulla. Vihränä oli valmista salaattisekoitusta, tuorekurkkua ja kirsikkatomaattia. Vielä vahvaa goudaa tai muuta mieleistä juustoa pieninä paloina.
Kastikkeena salaatille oli viikunaöljy
Joulussa on paljon muutakin kuin ruokaa ja lahjoja. Se on sitä mitä on ollut aina ja mikä pysyy loppuun asti. Ruuan ja muun aineellisen alkuperäinen tarkoitus on nostaa juhla juhlan tasolle ja kertoa sillä kuinka tärkeän asian äärellä ollaan.
Pienen sulattelutauon jälkeen vielä luumurahkaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti